PoleDance Piagrina – Tanssistudio

Blogi

Tarinoita studion taustalla osa 2. – Studion värit ja miten siihen liittyy motocross ja enduro?

 

 

 

 

 

MUSTA JA ORANSSI?

Miksi juuri nämä värit valikoituivat studiolle? Mikä aikanaan jäi kaihertamaan niin että nyt studion värit ja edustusvaatteet on mustaa ja oranssia. Löytyy sieltä valkoistakin sekä vähän muutakin mutta useimmiten näitä kahta väriä jos itse saan päättää.

Ylojärvellä toimiva Waldogs on suunnitellut meidän legginssit toiveiden mukaan. www.waldogs.com

 

 

Race girls asu paikallinen Skills service – Tintti Mikkonen

 

Tämä on tarina naisesta joka on aina tykännyt tehdä asioita jotka poikkeavat valtavirta ajattelusta ja on hieman harvinaisempia juttuja mitä ihan kaikki muut varsinkaan tytöt tai naiset eivät ei tee. Ylipäätään jos laji on harvinaisempi Suomessa niin tottakai juuri se kiinnostaa että joutuu matkustamaan ja etsimään oppia ulkomailta välillä jopa useita haasteita kohdaten. Tämä ilmenee nykyäänkin n. kolmen vuoden välein kun keksin jotain uutta treenattavaa..

 

Palataan kuitenkin aluksi reilu 15 vuotta taaksepäin..

 

Ylä-asteella alkoi kiinnostaa koulun pihassa pyörivät mopot ja erityisesti crossipyörät. Mietin kuinka siistiä olis ajaa ihan oikeaa Motocrossia tai Enduroa mutta heti todettiin ettei meidän perheellä olisi varoja kustantaa kyseistä harrastusta. Jatkoin siis tanssin ja ratsastuksen parissa kuten monet muutkin tytöt. Ennenkö mopokortti oli taskussa sanoin vanhemmille että skootterilla en aja ikinä! Crossimopo on saatava. (Skootterilla en ole tähän päivään mennessä vielä koskaan ajanutkaan.) Asuimme paikassa missä julkiset ei liikkuneet kovin hyvin joten kulkupeliin hankittiin rahat. Helpottihan se myös vanhempien kuskaus rumbaa. Silloin mopoautot eivät vielä olleet muodissa vaan vasta tulossa. Itse olisin silti todennäköisesti valinnut kaksipyöräisen mieluummin kuin tuon mopoauton. Sanoin että kuoppaisilla teillä enduro mallinen pyörä on mukavampi. Olin aina ihaillut musta-oransseja KTM pyöriä (värilläkin on vähän väliä) mutta itselle tuli oranssi/musta/valkoinen Derbi Senda X-Race. Harvinaisempi näky oli kylällä crossimopolla ajeleva tyttö. Silloin ei tullut kuvia otettua kauheasti joten en nyt löytänyt kuvaa pyörästä.

 

 

Vanhalla studiolla tuoliakrobatiaa.

Kevarikorttiin siirryttäessä olin miettinyt että nyt pyörä vaihtuu kauan haaveilemaani KTM:n kevariin. Hinta oli kova muihin vaihtoehtoihin nähden mutta isä suostui liikkeeseen kanssani. Siellä hän käski testata istua yhtä pyörää ja kun jalat eivät tästä 163,5 cm varresta meinanneet yltää maahan oli vastaus heti selkeä ei. Silloin nielin pettyneenä selityksen pituudesta vaikka myyjä koetti sanoa että kyllähän näitä voi vähän säätää.. Sanottakoon että myöhemmin koin myös parin vuoden malli/missiuran aikana pientä syrjintää pituuteni tähden mutta näytinpä että kyllä voi saada Miss Seutulainen ja Miss Tampere 2009 – tittelit ilman että on 170 cm. Kuitenkaan tuo maailma ei minua sen enempää houkutellut vaan ura jäi näihin kisoihin..

Palataanpa siis siihen kevariin…

Lopulta sain uuden nelitahtisen Yamahan supermoton. Se kulki juuri ja juuri myötätuulella motarilla sataa eikä kiihtynyt toivomallani tavalla.. Sekös sapetti mutta pari vuotta sillä ajettiin kiitollisena. Olihan sentään menopeli jolla liikkua. Niille rahoille olisi ollut monta muutakin hyvää tarkoitusta joista vanhemmat luopuivat pyörän takia. Pyörä lähti nopeasti ajokortin hankkimisen myötä uuteen kotiin. Ajoin myös C – kortin kun isot autot kiinnosti ja siihen aikaan kortin sai vielä edullisesti lukion kautta. Tämä onkin jo toinen tarina joten palataan siihen toiste.

 

 

Kerran olin töissä Supercrossissa.

 

Ikuinen pyöräkuume kuitenkin jäi mutta opiskelijana ei voinut edes haaveilla pyörän hankinnasta.. Mietin että joskus sitten kun on vakityö ja säännölliset tulot.. Päädyimpä 18 -vuotiaana keikkatyölaiseksi automuseoon missä keikkailen edelleen mutta päätinpä sitten isona ruveta vielä ammatti-tanssijaksi ja perustaa tämän Poledance Piagrina nimisen Kulttuuriosuuskunnan kautta toimivan studion.. Se niistä vakitöistä ja tuloista.. 🙈 Se tanssija-akrobaatti haaveen toteuttaminen maksoi monta muuta unelmaa.. Tulot ei päätä huimaa, aina ei edes ole töitä mutta saapa tehdä sitä mistä tykkää. Vähän hullu tässä on oltava kun miettii työmäärää, työaikoja ja tulojen suhdetta.. Toki tulot on koostuneet myös muihin yrityksiin tehdyistä töistä..

Laajennuksen ja uusien tilojen myötä kuitenkin alkoi näyttää valoisalta ja keikkojakin oli tiedossa tosi kivasti tanssin sekä tulenpyörityksen saralla. Olin ollut talven myös muissa töissä.. Toivo omasta pyörästä oli lähempänä kuin koskaan.. Olihan sitä vanhan studion pihamaallakin tutustuttu naapuri yrityksen työntekijöihin, jotka harrastavat motocrossia. Kyselivät koska hankit pyörän ja alat ajamaan. No tulipa odotettu kevät ja tuli myös pirullinen korona, joka pyyhki kalenterin ohjaustunneista koko loppu keväältä omassa sekä ulkopuolisissa yrityksissä missä olin töissä, suurimman osan tunteja/leirejä myös kesältä, kaikki keikat syksyyn asti ja perui myös kaikki muihin yrityksiin tekemäni tanssin liittymättömät asiakaspalvelutyöt.. Päädyin jälleen joka keväiseen traditioon selaamaan pyöriä Motokeitaan ja KTM:n ajatellen että13 vuotta ilman pyörää ja kiitos koronan varmaan vielä seuraavat 13 vuotta lisää.. Senpä takia ette saa tänäkään keväänä kivaa kuvaa pyörän selässä polulla vaan tämän ralliauton renkaan päällä tasapainoilun yhden vuoden 2018 keikan jälkeen!

Rengas vanteineen on saatu aikanaan lahjoituksena vuonna 2016 Rallimuseon avajaisiin tehtyyn esitykseen.

Studion muki! Tankoilu aiheuttaa mustelmia!

 

Studion värien oranssin ja mustan takana on tämä kyseinen kaiherrus siitä etten saanut sitä musta-oranssia kotaria ja mahdollisuutta ajaa motocrossia. Mutta ikinä en luovuta! Jonain päivänä vielä ja silloin saatte sen päälläseisonta kuvan pyörän selässä sekä YouTube-video blogin pyörän kanssa kun opettelen ajamaan polulla! 😉

 

 

Sitä odotellessa joudutte tyytymään näihin muihin rengas aiheisiin toimintoihini! SkatePoleen ja Rengasakrobatiaan! 🙂

Super kevättä niille jotka pääsevät nauttimaan kaksipyöräisten huumasta tänäkin kesänä! Mä pyörin noilla rulliksilla tangon ympäri!

Studion shortsit ja muut college tuotteet valmistaa paikallinen Scala Collection. www.scalacollection.fi

 

Projektijohtaja / Esiintyjä / Tanssinohjaaja

Piia

@piagrina

@studiopiagrina

 

#tunnustaväriä #mustaajaoranssia #motocross #tankotanssi #kangasala #teampiagrina #wheelacrobatics #skatepole #rollingaround #kevät #covid-19 #tulishow #ledshow #artistimaksaa #whipcracking #ilmajooga #ilmaakrobatia #rakkaudestalajiin #rallimuseo

Tarinoita studion taustalla osa 1. – Mistä johtaa juurensa studion nimi Poledance Piagrina

Tänään aloitamme Tarinoita studion taustalla sarjan. Tässä avataan enemmän sellaisia asioita, mitä moni varmasti miettii. Niistä ei vain tule studiolla aina puhuttua. Osa on tullut mukaan vasta myöhemmin, jolloin monet aiemmin tapahtuneet asiat saattavat jäädä pimentoon. Me olemme ihmisläheinen ja avoin studio, jossa kaikesta voi keskustella. Studiolla jokainen saa olla oma itsensä. Puhua iloista sekä murheista luottaen ettei kukaan tuomitse ja asiat pysyvät studion seinien sisäpuolella. Monelle studio on hetken hengähdys hektisestä arjesta. Moni sanookin että tätä voisi verrata terapiaan. Sellaistahan tanssi ja liikunta monelle on. Allekirjoittanut on opiskellut myös kurssin tanssiterapiaa tanssipedagogiikan opinnoissaan.

Huumoria meillä ei unohdeta, vaan koetamme viljellä sitä ettei kaikki ole aina niin vakavaa. Itse omaan aika roisin huumorin, jota on koulutettu nuoresta saakka hengailemalla ”veljien” kanssa. Toki myös perheessä on aina huumoria viljelty. Silti vakaviakin asioita on puhuttu hyvin avoimesti ettei ihan vitsiksi mennyt. Tietysti olen ikäni opiskellut taidealoja, lavasterakentamisesta, tanssin kautta teatteriopistoon asti. Näissä piireissä suodattimet on väljät. Toki kun taidetta tehdään, käsitellään jos jonkinmoisia aiheita elävästä elämästä. Osaltaan se on avartanut katsetta moniin asioihin antaen ymmärrystä. Moni ihmetteleekin miten pystyn olemaan kuitenkin työssäni ja ohjaajana hyvinkin asiallinen ja ymmärtäväinen erityisesti lasten kanssa. Vastaus on varmasti se kaksi puolta mitkä minussa on aina ollut. Reipas ja rempseä toimija sekä vastuullinen ja asiallinen kuuntelija/ajattelija.  Kaikista tärkeintä on että viihtyy ihmisten kanssa ja tulee toimeen heidän kanssaan. Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä pidäkään olla. Muuten ei voisi koko ajan oppia uutta.

 

Ja sitten siihen nimeen….

Kerrotaanpa sitten tarina meidän nimen taustalla. Studio on alun perin saanut alkunsa 29.10.2015. Ensimmäiset tunnit alkoivat 13 oppilaan voimin Mobilian Tiemestaripiirin kabinetissa. Yrittäjäksi ryhtyminen alalle ei houkutellut, varsinkaan kun tunteja oli vain kaksi viikossa. Kulttuuriosuuskunta Terän projektina toimiminen oli se linkki, jonka kautta tunteja alettiin pyörittää. Tottakai piti keksiä Projektille nimi ja brändätä studio näyttämään yritykseltä. Esiintyjänä minulla oli myös paine keksiä itselleni taiteilijanimi. Olin aina ajatellut että omissa toimissa pitää näkyä nimeni jotenkin. Aloitimme pelkällä tankotanssilla, joten selvää oli että nimeen tulee sana tankotanssi. Olen sen verran kansainvälinen ja Amerikkaan kallellaan että totesin haluavani nimen englanniksi. Tein tietoisen kirjoitusvirheen (kerrankin kun muuten niitä tulee ihan vahingossa miljoonia) koska Pole Dance kirjoitetaan oikeasti erikseen. Nimessä halusin kirjoittaa ne yhteen ulkonäköseikkojen takia. Kts. Logo. (On itse suunniteltu mutta lopullisen piirtämisen teki ammattilainen. Kädessä tanssijalla on cowboyden työväline ruoska. Meillä kun voi myös harrastaa Western – lajeihin kuuluvaa whip crackingiä.)

Olen aina pitänyt erikoisista nimistä eikä Poledance Piia ollut kovin erikoinen omaan korvaan. Aloin etsiä muita vaihtoehtoja. Poistin nimestäni toisen i-kirjaimen alkaen miettiä loppupäätteitä siihen. Googlailin erilaisia yhdistelmiä ja nimiä. Niiden merkityksiä eri kielillä yms. Joista vääntelin lopulta tuon päätteen grina. Etsin sen merkityksiä eri kielillä, ettei sitä ollut käytössä kellään maailmalla. Jollain erikoisemmalla kielellä jota en enää muista, kääntäjä väitti grinan tarkoittavan intohimoa. Totesin että intohimo tähän lajiin ja sen yhdistäminen nimeen sopi mainiosti. Näin meistä tuli Poledance Piagrina ja minusta Piagrina. Alun perin oli muitakin väännelmiä mutta ne olivat käytössä tai liian lähellä joidenkin nimiä silloin. Vuosien saatossa näitä on sattanut tulla lisää etten enää tiedä ollaanko niin persoonallisia nimemme suhteen.

Myöhemmin kun toiminta ja lajit lisääntyivät aloimme käyttää Tanssi- ja akrobatia studio liitettä lopussa. Joskus kutsumme vain Studio Piagrina kun halutaan sanoa lyhyesti. Monesti olen miettinyt vertaillen muihin olisiko voinut olla myyvempi laittaa nimeen jotain liikuntaan, hyvinvointiin tai urheiluun liittyvää. Tämä kuitenkin personoi meidät juuri sellaiseksi mitä halusin studion olevan. Paikka missä jokainen saa toteuttaa omaa luovuttaan. Oli se sitten kilpaileminen lajien saralla, taiteellinen esiintyminen tai omaksi iloksi harrastaminen. Niinpä nimi on pysynyt tähän päivään asti. Amerikassakin minut tunnetaan nimellä Piagrina ja studio Poledance Piagrina nimellä, joten mitä sitä enää muuttamaan maailmallakin tunnettua nimeä. 🙂

 

 

Toiminta vanhoissa tiloissa Destian varikkoalueella, jossa usein näkyi liikennemerkkejä pisti ideoinnin toiselle asteelle. Niinpä meillä on myös oma liikennemerkki! Tämän idean taustalla on myös hieman kaksimielinen liikennemerkki – kuva, jonka joskus eräs ystäväni lähetti.

Siitä se ajatus sitten lähti toteutusasteelle.

Seuraavassa osassa kuulette mistä meidän värit musta ja oranssi juontaa juurensa! Mietin pitkään että tehtäisiinkö näistä myös YouTube- vlogi mutta säästetään ne tuonnemmaksi vielä! 😉

Tuossa tarinassa päästäänkin jo 15 vuotta taaksepäin.

 

 

Projektijohtaja / Esiintyjä / tanssinohjaaja

Piia

Korona tiedote Kangasalan koululaisille ja kilpailijoille

#koskakorona #koronavirus #koronakangasala

 

EDIT:  Olemme toistaiseksi suljettu koronan takia kunnes aika on jälleen suotuisa harrastaa. Välineitä voi vuokrata kotiin ja Online-treenit tilata: www.piagrina.fi/kauppa. Mikäli haluat muuttaa käyttämättä jääneet tuntisi yksityistunneiksi kun treenaaminen yhdessä on jälleen mahdollista niin tästä voit sopia Piian kanssa.

 

🔥 TIEDOTE! 🔥 Kisoista!

Korona leviää tulipalon lailla tai ainakin karanteenit sen vuoksi Kangasalla. Kuten on tiedotettu niin enää ei voida estää taudin etenemistä epidemiaksi ja moni siihen tulee sairastumaan mutta yritetään vähän hidastaa tahtia. Olen tämän vuoksi viettänyt unettomia öitä ja tehnyt vastuullisen sekä ison päätöksen perua kaikki meidän kisat ensi viikonlopulta. Kisat päästään toivottavasti pitämään vielä tänä vuonna muuna ajankohtana. Senhän sanelee nyt taudin kulku milloin se tapahtuu. Tilanne on ikävä mutta emme halua ottaa vastuulle muualta tulevien kilpailijoiden ja tuomareiden altistumista jos täällä joku onkin jo välillisesti altistunut ja sairastutamme jonkun joka kuuluu riskiryhmiin. Olemme myös varotoimina peruneet viikkotunteja sunnuntain ja alkuviikon osalta varsinkin lasten osalta kun karanteenit liippaavat jo niin läheltä oppilaskuntaamme. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä kangasalla ja tiedotamme tarvittaessa lisää. Toivomme myös vastuullisuutta oppilailta että ilmoitatte jos olette jääneet karanteeniin vaikka kohta on mahdotonta enää tartuntaketjujakaan selvittää.

Palkinnoissa on vuosi 2020 joten taistellaan niin että kisat on vielä tänä vuonna. 💪💯❤️ Elämä on aina täynnä haasteita ja nyt ollaan taas kohdattu yksi sellainen. Aika ajoin taistellaan maailmassa jotain vastaan ja nyt se on korona virus. Valitettavinta on ettei taudista tiedetä miten se vaikuttaa ihmiseen pidemmällä tähtäimellä vaikka siitä parantuu. Se selviää vasta vuosien päästä. Toivotaan että siitä ei jäisi mitään pysyviä juttuja.
💵Kilpailumaksujen suhteen voit siirtää oman maksun myöhemmin käytävään kisaan automaattisesti tai ilmoittaa tilinumeron johon palautamme maksun. Voitte jättää maksun sisään odottamaan seuraavaa kilpailupäivää ja jos ilmenee ettette silloin pysty osallistumaan niin palautamme maksun teille.
Superia ois koska kisailijat on tehneet töitä esitysten eteen että uutta kisaa odotellessa voitte ilahduttaa meitä treenivideoilla ja muista mahdollisista esityksistä olevilla videoilla joita voidaan jakaa teistä sosiaalisessa mediassa. Se ilahduttaisi niitäkin jotka joutuvat karanteeniin ja kun osa vähentää muutenkin liikkumista.
Tuolikisailijat #cdcashowcase #cdcashowcasekangasala ja tankoilijat #pdpiagrinashowcase jotta löydämme videosi.😊 Voit myös linkata studion Facebook sivut Poledance piagrina @pdpiagrina tai instatilin @studiopiagrina jotta saamme ilmoituksen jaosta.

 

Parhain terveisin ja terveyttä vaalien
Kilpailujärjestäjä ja vastuuhenkilö

Piia Henttinen
Poledance Piagrina
Tanssi- ja akrobatia studio
+358 40 7577 307
studio@piagrina.fi / piagrina@gmail.com
www.piagrina.fi

 

Oppilas tiedote!   Edit.15.3.2020  Olemme toistaiseksi suljettu kunnes tilanne rauhoittuu mutta treenit jatkuvat verkossa

Toistaiseksi tietoomme ei ole tullut että henkilökunnassamme tai asiakkaissamme olisi Korona virukselle altistuneita. Kuitenkin studiomme sijaitsee alueella, jossa karanteeneja on määrätty jo paljon ja ohjaajamme pyörivät monissa kouluissa ja studioilla ympäri pirkanmaata joten olemme ryhtyneet varotoimiin. Sehän on jo tiedossa että epidemiaa ei Suomessakaan enää vältetä ja moni varmasti sairastuu mutta voimme toimillamme hidastaa sen etenemistä ja pitää huolta riskiryhmiin kuuluvista.
Ensi viikonlopun kilpailut on peruttu siis Korona viruksen takia jotka piti studiollamme järjestää 20.3 ja 21.3. Olemme myös peruneet loppuviikolta osan lasten tunneista sekä alkuviikosta. Aikuisten tunteja ei ole vielä toistaiseksi peruttu kuin vain teatterin näytösten takia ja jos opettaja on tuntenut itsensä vähääkään flunssaiseksi.Seuraamme tilanteen kehittymistä koko ajan ja tiedotamme asiasta esimerkiksi nopeiten Facebook -sivustoillamme: https://www.facebook.com/pdpiagrina/sekä https://www.facebook.com/groups/1513735985311530/
Tuntikorttien ja kausimaksujen voimassaolot siirtyvät eteenpäin sinne asti kun on tarvetta. Varmista että sinulla on hyväksytty varausjärjestelmän viestit tai seuraa sitä jotta tiedät mitkä tunnit toteutuvat.
Päätökset eivät ole olleet helppoja ja tämä on meille pienenä toimijana hyvin ikävä tilanne kuten monelle muullekin taholle mutta tämä on meistä riippumaton syy toimia harrastajien terveyden nojalla. Ensi viikko näyttää mihin suuntaan tilanne kehittyy ja jatkuuko tunnit normaalisti vai ei tulevina viikkoina. Mikäli suomessakin mennään huonompaan suuntaan niin olemme miettineet jo nettiopetuksien mahdollisuutta myös tunneissa joka hyödyttää niitä joilla on tanko kotona sekä joitakin oheistreenejä muihin lajeihin. Toivotaan että tilanne rauhoittuu pian.

Parhain terveisin ja terveyttä vaalien

Piia Henttinen

+358 40 7577 307
studio@piagrina.fi / piagrina@gmail.com

Vastikkeellinen rahoituskampanja Mitä ja Miksi?

Seuraavista linkeistä pääset osallistumaan sekä tutustumaan kampanjan perustelukirjeeseen  sekä mihin sitä tarvitaan. Liitteenä myös kuluarvio hankintoihin.

 

Edit: 17.9.2019 

Välke kaupunkiliite juttu: Välke

 

Osallistu ja tutustu paketteihin 31.10 mennessä:

https://mesenaatti.me/campaign/?id=1302#single/view

vastikkeellinen_kampanja

kuluarvio_raudoittajantie 

(muuttunut 18.8.2019 koska muihin kuluihin tuli lisähintaa 5500 € eli kokonaisarvio n. 31 000 €.)

 

Lasten synttäripaketit

Lisötietoja tulossa..

Paketti 1

Tankotanssia ja/tai Akrobatiaa

Teemajuhlat

Disco

Disney

Prinsessa/Prinssi

Oma valinta

 

Paketti 2

Satumainen seikkailu

 

Paketti 3

Supersankarin supersynttärit

 

Kysy tarjous: studio@piagrina.fi

Seikkailu jatkuu

 

Maanantai 4.9.2017

Rogerin & Cherylin luona oli aivan mahtavat oltavat ja koska Las Vegas on kuivaa autiomaa aluetta mihin on rakennettu kaupunki niin kesän kuumilla keleillä lähes jokainen saattoi pulahtaa omaan uima-altaaseen viilentymään jossa vietinkin joka aamu 1-2 tuntia. Altaalal nautin aina Rogerin minulle aamulla tekemän smoothien ja söimme aamupalan aina noin 11-12 aikaan. Munia ja pekonia tottakai! 😉 Lämpötilat huitelivat edelleen 32-39 asteen välillä. Onneksi autoissa oli ilmastoinnit ja kaikissa rakennuksissa myös että sisällä saattoi kyllä tulla viileä. Autoissa oli sisäpuolella ikkunan suojia mitä parkissa vedettiin tuulilasin suojaksi ettei auto kuumentunut ihan niin paljoa sisältä.

Kyllä kelpaisi itsellekin tällainen takapihan maisema. Asuinalue oli siisti ja siellä oli tarkoin määritelty että jokaisen piti pitää piha ja ajotie sistinä ja autot piti parkkeerata talliin yms. Täytyy sanoa että teiden varsien ja pihojen huolto kyllä näkyi ja oli ilo kävellä alueella kun joka paikka ei rehottanut. Toki täällä kasvit tähän vuoden aikaan olivat muutenkin aika nihkeitä kasvamaan mutta joka viikko tälläkin takapihalla kävi allasmies ja puutarhuri tekemässä tietyt hommat ja osa tehtiin itse.

Tänään oli vapaapäivä muistaakseni koulujen alun tietyssä vaiheessa oli tällainen pidennetty viikonloppuvapaa joten maanantaina myös Cheryl oli kotona ja kävimme ostoksilla etsimässä minulle pitkää juhlamekkoa. Oli edelleen aika puhki Anthonyn kursseista ja kädet kipeänä joten lenkkeily ostarilla teki todella hyvää ja löysin kuin löysinkin mekonkin itselleni. Olimme jo 5 tuntia kierrelleet kunnes olimme lähdössä ja kävelemässä yhden kaupan wc- tiloihin ja siinä sitten olikin matkalla vielä yksi iltapuku osasto.

Illallista nautittiin aina viiden ja kuuden välillä. Olen kyllä saanut aivan loistavat ruuat koska Cheryl oli myös huikea kokki. Söin siis myös paljon kotitekoista ruokaa matkalla vaikka usein tuli otettua kuvia vain ravintolasta. Maanantai oli kunnon lepopäivä mitä treenaaja kyllä tarvitsee että kroppa ja aivot lepäävät ja prosessoivat oppeja. Veden juonti myös tuolla tuli ihan itsestään koska oli niin kuuma ja kaikki sanoivat että juon todella paljon vettä joka on hyvä. Ei uskoisi koska suomessa juon aivan liian vähän koko ajan yrityksistä huolimatta. Itselle tulee kuumassa tosi huono olo ja siksi veden säännöllinen juonti on minulle elinehto säilyä ilman pahoinvointia. En siis tarvitse edes auringonpistosta saadakseni kuumuudesta huonon olon. Oikein ihmettelin että aloin jopa tottua tähän keliin mutta ilmasto oli erilainen ja kuivempi kuin suomessa niin se teki paljon siedettävämpää paahtavasta kuumuudesta. Kiitos myös ilmastoinnille.

 

Tiistai 5.9

Tiistaina kävin aamulla 7.30 tunnin aamulenkillä Rogerin kanssa. Hän käveli noin tunnin lenkin kolme kertaa viikossa ja enne lenkkiä hän kävi pienen korttelikävelyn Oscar -kissan kanssa. Oscar ei suinkaan kävellyt hihnassa vaan hän matkusti eläimille tarkoitetuissa ”rattaissa” jotka olivat muuten aika yleisiä tuolla. Ihmiset ottivat esimerkiksi pienen koiran ostoksille mukaan tällaisissa. Nämä jakavat monen mielipiteitä ja suomessa tämä ei olisi ollenkaan normaalia mutta siellä sen oikeastaan ymmärsi ettei aina voi taluttaa ja kävelyttää kuumassa eläimiä ihan joka paikkaan ja alueet ovat hyvin erilaisia kuin meillä suomessa. Sitten lähdettiin aamupalalle Golf paikassa olevaan ravintolaan. Tämä sijaitsi alueella missä piti olla vähintään 55 vuotias ostaakseen talon sieltä. Hassua että meillä vanhukset muuttavat pieniin taloihin isoista omakotitaloista niin nämä talot olivat kyllä ihan kiitettävän kokoisia eläkeläisten taloja.

 

Roger näytti minulle matkalla erilaisia paikkoja ja kuljetti minut vierailemaan Pole Expon järjestäjän Fawnia Mondeyn studiolla katsastamassa vapaaehtoisten työskentelyä ja valmistelykiireitä. Kiire oli valtava ja studion ihmisillä ei ollut nöin ollen kauheasti aikaa jutella mutta katselimme hetken ympärillemme. Heillä oli kaksi salia joista toinen oli pihalla vastapäisessä rakennuksessa. Siellä täytettiin lahjakasseja jollaisen sain itsekin kun kävin torstaina lunastamassa Pole Expo rannekkeeni tapahtumaan joka oikeutti sisäänpääsyyn tapahtumaan.

Kävimme katsomassa myös Red Rocks Canyonin  joka oli mielettömän hieno paikka. Sinne ajettiin autolla ja kävimme välillä ottamassa kuvia punaisista vuorista ulkona pysähdyspaikoilla. Ajaessa alueelle maksettiin sisäänpääsy autolle eli autossa saattoi olla useampi ihminen mutta heidän ei tarvinnut maksaa erikseen. Paikka oli erittäin suosittu nähtävyys ja ei ihme. Ei moni uskoisi että tulee Vegasiin pelimaailmaan ja tasamaa alueelle jonka reunalla on oikeasti todella isot vuoret. Yksien vuorien päällä siellä on myös talvella laskettelukeskus ja lunta. Muutenhan Vegasin talvi on kylmimmillään sellaista meidän syksyä. Cheryl oli lähtenyt aamulla töihin mutta hän ilmoitti päivällä että on tulossa kotiin koska heidän toimistoissaan on ilmastointi rikki ja kun toimistossa on 30 astetta lämmintä niin eihän siellä voi työskennellä ja pomo oli lopulta päästänyt kotiin. Ihaninta oli ettäaamuisin Roger auttoi Cherylin töihin lähtö rutiineissa ja Roger myös aina kyseli minulta oliko kaikki hyvin ja tarvitsenko lisää vettä yms. erittäin kohteliaita ja ihania ihmisiä. MInulla on ollut onni tutustua aitoihin ihmisiin ja useimmiten he jäävät myös elämääsi kuten Roger Ja Cheryl jotka ovat jopa kesällä matkaamassa vastavierailulle Suomeen tänne Kangasalle.

Roger näytti minulle myös erilaisia paikkoja. Uransa hän oli tehnyt Hotelliketju Marriotissa ja työnsä takia myös muuttanut ja asunut ympäri maata Cherylin kanssa. Nyt viimeiset 20 vuotta olivat asuneet Vegasissa. Eläkkeelle jäätyään Rogerilla oli vielä muutamia hyviä työvuosia jäljellä joten viimeiset 5 vuotta hän myi alkoholia ravintoloihin. Hänen työpaikkansa oli iso alkoholi kauppa jonne myös teimme visiitin ja kyllä kuten  arvata saattoi se paikka vasta iso olikin ja valikoimaa joka lähtöön. He olivat aivan otettuja Suomen tuliaisistani ja sain myös vastalahjaksi tuomisia tänne.

 

Keskiviikko 6.9

Keskiviikkona Roger vei minut Hard Rock hotel & Casinolle uinnin ja aamupalan jälkeen. Pole expo alkaisi huomenna ja minun oli määrä olla tänään illalla vapaaehtoisten infossa mukana klo 18.00 sekä mennä katsomaan kauan odottamaani Magic Mike Liveä hotellin yhteydessä olevaan ravintolateatteriin.

Pääsin asettumaan aloilleni huoneeseen joka oli aivan huikea. Näkymät huoneesta oli suoraa sisäpihan altaille. Samalla yksi huolenaihe lisää oli syntynyt matkaani koska ensi viikolla oli tarkoitus matkustaa Pohjois-Carolinaan ja nyt uhkana oli että Hurrikaanit riepottelevat Floridan lisäksi myös muita sillä puolella maata olevia osavaltiota. Piti siis seurata tilannetta koko ajan miten käy ja miten omien lentojeni käy vai alanko vaihtamaan lentoja niin että en matkustakkaan sinne. Olin jo saanut Rogerilta ja Cheryliltä tiedon että olen tervetullut heidän luokseen jos luonnonvoimat eivät ole suotuisat matkustamiselle sille  puolelle maata.

Klo 18.00 olin Infossa jossa tapasimme iloisen ja energisen Fawnian sekä hänen tehokkaan taustatiiminsä jotka pitivät eri osa-alueista ja niissä työskentelevistä ihmisistä huolta. Saimme infon miten toimia workshoppien ovimiehinä johon tehtävään minutkin oli torstaina valjastettu. Ihana Lauren oli meidän tiimin johtaja ja hän teki aivan mielettömästi töitä tapahtuman aikana ja silti jaksoi keskustella meidän kaikkien kanssa. Lauren teki myös burleskia ja yhteys Suomeen löytyi koska hän oli työskennellyt kuuluisan Suomalaisen Burleskitaiteilija n LouLou D`vilin kanssa Amerikassa.  Samalla kun olimme infossa näimme miten näytteilleasettajien alue ja siellä oleva esiintymislava rakentuivat rakennustiimin toimesta. Ihaninta infossa oli että kaikki saivat tuntea itsensä tervetulleiksi koska Fawnia halusi kaikkien tästä porukasta kertovan nimensä, mistä on kotoisin, mitä tekee ja monesko kerta täällä tapahtumassa. Muutenkin tuli oikein mukava fiilis heti tapahtumasta ja siitä että meillä vapaaehtoisilla todella oli merkitys ja meitä arvostettiin.

 

Infon jälkeen kävelin hotellin aulaan ja sieltä katsomaan Magic Mike Liveä. Esitys oli aivan huikea ja suosittelen kyllä lämpimästi kaikille. Taitavia tanssijoita, ilma-akrobatiaa soittajia yms. Kyllä mielessäni jo kaavailin miten tämä saadaan toteutettua täällä meillä että kaikki ammattitaitoiset miestanssijat voivat ilmoittautua heti tänne suuntaan.

 

 

 

 

 

 

Opintomatkan alku

Matkan valmistelut vaativat paljon ja rahoituksen kasaaminen meni viime tippaan mutta kaikesta selvittiin ja lopulta lähdin matkaan suoraa työn äärestä lennosta kuten aina. Vasta oikeastaan lentokoneessa pääsee rauhoittumaan ja nollaamaan ja keskittymään täysillä siihen että nyt lähdetään pidemmälle reissulle pois arkisista kuvioista. Päänvaivaa aiheutti että kotona internet -yhteys tökki koko ajan mitä ongelmaa aiemmin ei ole ollut ja se on myös nyt jatkunut jo kuukausia ja kohta vaihdan yhtiötä jos ongelma jatkuu edelleen että mobiilidata kyllä toimii mutta eivät kiinteät yhteydet. Haluaisin kuitenkin tehdä työni tietokoneella enkä puhelimella. Tästä syystä myös päivitykset ovat laahanneet jo ennen matkaa. Nyt päästään kuitenkin asiaan ja kerron osissa mitä reissussa oikein tapahtui. Satuinhan maahan juuri sopivasti kun yhdellä puolella hurrikaanit tekivät tuhojaan niin toisella maastopalot piinasivat ennätyksellisen kuumuuden vuoksi. Jännitystä matkassa oli niissä osin ja tänään lueskelin ikäviä uutisia Vegasin päästä ampumavälikohtauksesta joka on tapahtunut juuri siellä missä itsekin olen ollut. Ammuskelijan olin paikka hotelli on sattumalta juuri se missä järjestettiin Pole Expon aikana yhdet kilpailut joita en kylläkään itse mennyt silloin katsomaan koska ne olivat niin myöhään mutta heti uutisista pisti kyseisen hotellin nimi mieleen. Voimia Vegasiin ystävilleni koettelemusten keskelle. He kaikki onneksi ovat kunnossa vaikkakin toki surullisia ja shokissa tapahtumista

Sitten itse matkaan:

 

26.8 Tiistai

Matka kohti lentokenttää alkoi aamulla 11 aikaan. Lento kohti San Franciskoa lähti neljän jälkeen. Ensimmäisenä huomasin olevani koneessa vauvojen ja lasten ympäröimä. Pelkäsin jo pahinta että mitäköhän tästä 11 tunnin mittaisesta lennosta tulee mutta yllävän hyvin lapset olivat koneessa. Olivat ilmeisen tottuneita lentäjiä ettei ihan ensikertalaisia. Viereinen pellavapää ainakin hurmasi heti leveällä hymyllään jota hän väläytteli myös mun ylitse viereiselle penkkiriville. Pikainen vaihto Los Angelesin koneeseen ja siellä kentälle päästyäni aloin etsiä miten pääsen Anthony De Longisin vaimon Maryn ohjeistamaan bussiin joka vie minut bussiterminaaliin josta hän minut noutaa. No kun on perillä illalla 11 aikaan niin eihän kentillä enää ole kunnolla henkilökuntaa mutta onneksi  muita matkalaisia löytyi ja vieläpä sellainen pariskunta joka tuli samaan bussiin. Kuljettajakin varmisti moneen kertaan että olette kaikki menossa Van Nuysiin joten väärässä bussissa ei millään voinut olla. Lipun osto olikin vähän toinen juttu koska se maksettiin kentältä päin tullessa vasta pois lähtiessä automaattiin tai terminaalin henkilökunnalle ja kun lähti terminaalista kentälle se maksettiin siellä jälleen samalla lailla mutta ennen lähtöä. Lentokentällä siis ei lippuautomaattia ollut. Kaikkea sitä oppii matkustaessa ja ensi kerralla sitä jo osaa ilman että pyörii tyhmän näköisenä kyselemässä. Itse automaatti oli todella helppo käyttää. Seuraava ongelma oli saada kiinni Mary ja laitoinkin viestin hänelle että olen matkalla ja hän kuittasi että tulossa ollaan. Itse olin tehnyt jo suomessa varmistuksen että viestimme tavoittavat toisemme ja onneksi omistan myös työpuhelimen joka tässä tapauksessa oli pelastukseni koska uusi puhelimeni jonka sain viikko ennen matkaa ei meinannut toimia viestien suhteen ihan niin kuin olisi pitänyt. Odottelinkin Marya hetken aikaa koska hän jäi kilometrin päässä terminaalista jumiin tielle koska juna oli pysähtynyt keskelle raidetta jossa hän ei koskaan ollut edes nähnyt junia liikkuvan. Kiertoreittiä hän pääsi paikalle ja pääsin aloittamaan matkan kohti hänen ja Anthonyn kotia. Heidän kotinsa oli Los Angelesissa kaupungin ulkopuolella isojen kukkuloiden päällä joka oli nyt kuivaa automaata mutta keväällä kuulemma paikka on ihan vihreä. Sitä oli vaikea uskoa mutta se kyllä oli että joskus kun sataa oikein kunnolla heiltä häviää joskus jopa tie koska noin vartin verran matkasimme kukkuloita ympäri möykkyistä tietä kohti lähestulkoon korkeinta nyppylää mikä siinä lähistöllä oli. Muutamia taloja oli aina siellä täällä harvakseltaan matkan varrella. 12 jälkeen olimme perille ja moikkailin perheen kaksi koiraa, sain ruokaa ja pääsin vihdoin sänkyyn nukkumaan. Itsellä selkä ja niskat eivät kestä lentokoneen penkkejä yhtään ja viheliäinen päänsärky on aina taattu matkustamisesta mutta onneksi se on aina seuraavaan aamuun mennessä poissa.

Tuli kotoisa tunnelma kun Rocky teki samaa mitä oma koirani! Käväisi välillä lämmittämässä sänkyä! 🙂

 

 

27.8 Keskiviikko

Yöllä saapuessa ei oikein tajunnut mihin sitä olikaan tullut ja aamulla kun asteli ovesta pihalle tajusi että ollaan aika korkealla. Näkymät olivat kyllä hienot ja kuumuus armoton. Asteet huitelivat 38-40 celsiuksen välillä ja harjoitukseni olivat siis pihamaalla ja täällähän ei kauheasti ollut puiden varjoa tarjolla. Tuuli oli myös aika kova. Välillä oli ihan tyyntä mutta aika paljon tuuli minun oleskelun aikana.

Tarkoituksena oli harjoitella yksityisopetuksessa 6 h päivässä. Onneksi olimme sopineet että olen paikalla 4 päivää joista kolme harjoitellaan. Teimme lopulta niin että jaottelimme oppitunteja kaikille neljälle koska tottumattomana tuo kuumuus, auringon paahde ja intensiivinen harjoittelu saivat toisena päivänä hieman huonon olon aikaiseksi mutta se onneksi meni nopeasti ohitse. Olin lähtiessäni katsonut Anthonyn opetus DVD:n jonka ostin etukäteen häneltä ja tiesin o että hänen tyylinsä tehdä temppuja ja käsitellä ruoskaa on ihan omanlaisensa. Mary aloitti koulutuksen koska Anthony oli kouluttamassa elokuvan kuvauksia varten yhtä näyttelijää taistelukohtausta varten. Maryn kanssa oli hauskaa ja aluksi olin aivan pihalla miten ja mitä teen mutta päivän aikana tarttui paljon uutta tietoa. Kärsivällisesti hän yritti opettaa oikeaa käden asentoa ja selittää miten toimia ruskan kanssa heidän tyylillään. Mary oli kyllä oikea supernainen joka hoiti myös heidän neljä hevostaan ja kaksi koiraa sekä toki minun ruokkimiseni. Tänä yönä Anthony saapuisi kotiin ja huomenna Mary lähtsi loppu viikoksi Disney landiin juoksemaan eri pituisia matkoja sekä maratonin ystäviensä kanssa.

28. 8 Torstai

Aamulla Mary Aloitti kouluttamiseni ja Anthony liittyi lopulta seuraan katselemaan ja lopulta totesi kaikista ongelmista että hän korjaa työn käden virheasennon ja muut mitä vielä meni vikaan. Näin mary pääsi lähtemään ja minä jäin vielä itselle täysin tuntemattoman ihmisen seuraan harjoittelemaan. Tietynlainen kunnioitus ja arvostus oli Anthonya kohtaan tottakai koska hän on todella ansioitunut ja paljon edelleen tekee töitä vaikka ikää alkaa olla jo lähemmäs 70. Hän kertoi myös että Australian stuntti koulusta käy oppilaat kerran vuodessa parin viikon intensiivikurssilla ja pihamaa olikin täynnä paikkoja missä voi harjoitella erilaisia stunttitemppuja. Puutauluja  mihin voi heittää kirveitä ja veitsiä. Talohan oli täynnä erilaisia miekkoja ja Anthony onkin aloittanut aikanaan kamppailulajeista.  Jopa heidän hevoset olivat koulutettuja siihen että niillä ratsastaessa voi käsitellä ruoskaa tai miekkoja. Tämä onkin seuraavan vierailun tavoite että pääsen opettelemaan hevosen selästä käsin kaiken.

Anthony harjoitteli myös edelleen itse ja se miten hän päätyi ruoskaan aikaan 30 vuotta sitten oli erittäin järkeenkäypä selitys. Hän sanoi että häntä opettaneet ihmiset tekivät eri tyylillä ja hän kokeilemalla ja tutkimalla tajusi että tekniikka ei ole toimiva koska jos osaat käsitellä ruoskaa tietyllä tavalla saat siitä erittäin toimivan välineen ja pysty pitämään itsesi ja muut turvassa. Perustelu oli selkeä että jos käsket ruoskaa väärin niin se kyllä lyö sinua ja Anthonyn tekniikka sopi minulle täydellisesti koska itselläni oli jo piirteitä siitä mutta tarvitsen paljon apua käden okeaan asentoon ja kropan mukaan ottamiseen koska moni tyyli tekee vain kädellä kaikki liikkeet ja se luo ihan erilaisen liikkeen ja äänen. Anthonyn tyyli on niin kissamaisen pehmeä että sitä voi harjoitella lähes missä vain koska se ei ole sitä että voimalla hakataan ruoskaa vain oikeasti käytetään sen omia liikeratoja hyödyksi. Tyylistä voisi kertoa loputtomiin mutta se vaatisi paljon näyttöä ja videoita joten suosittelen vain tulemaan kursseilleni jos haluat päästä jyvälle mistä on kyse tai tilata Anthonyn opetusvideon. 🙂 Päivä siis hiottiin Anthonyn opetuksessa missä asennossa pitää olla ja miksi. Tärkeintä oli että kun pitää ruoskan oikeassa asennossa voi pitää itsensä ja muut turvassa. Ranne ja käsi kun on oikeassa asennossa ja isket seuraa eteenpäin etkä maahan seuraten kahvaa niin ollaan oikeilla jäljillä. Pitää tuntea että Ruoska ikään kuin vetää sinua eteenpäin. Päivällä tulikin hieman huono olo jo liiasta auringosta mutta kylmä suihku ja parin tunnin lepo auttoivat ja treenejä jatkettiin normaalisti.

 

Näkymä takaovelta kohti hevosareenaa

Päivällä Anthony teki minulle voileipiä ja smoothien joka toistui lopulta joka päivä. Minä puolestani avitin muutamaan otteeseen pinseteillä tikun irti hänen jalkapohjastaan että kyllä ne suuretkin tähdet ovat ihmisiä. Puhuimme myös siitä että moni noin paljon tehnyt ei aina edes vastaa viesteihin ja että olen todella otettu ja onnellinen että hän otti minut oppiinsa. Hän sanoi että sitä tapahtuu paljon eikä hänelläkään aina ole aikaa vastailla kaikille mutta kyllä hän aina vastaa jos aikatauluun sopii ja joku haluaa oppia häneltä hänen tekniikoitaan. Anthony oli hyvin perusteellinen opettaja ja selitti moneen kertaan samankin asian jos tein virheen moneen kertaan että miksi ei näin. Sekä miten ja miksi juuri tällä tavalla kannattaa tehdä ja näytti esimerkkiä. Illalla kävimme juoksuttamassa koiria eli ajoimme mönkijällä lenkin ja koirat juoksivat vapaana mukana. Se vasta on koiran elämää mitä haluaisin tarjota omillenikin että saisivat juosta pitkin kukkuloita ja teitä rauhassa ilman huolta jäädä auton alle tai naapurin valitusta. Suomessa tuollaisia paikkoja mitä Amerikka on pullollaan ei taida löytyä kuin pohjoisesta. Olemme niin taajaan asuttua täällä Etelässä.

Mary oli ollut niin ihana että oli tehnyt meille joka päivälle ennen  lähtöön illallisen kaappiin ja voin kertoa että oli kyllä todella hyvää ruokaa eikä tarvinnut nälkää nähdä vaikka tosin ruokaa syötiin aika myöhäisissä ajankohdissa koska aamupala oli yleensä aika tukeva. Pekonia ja munia ja milloin mitäkin muuta siihen päälle. Illallista ennen kävimme hoitamassa hevoset ja putsaamassa areenan missä hevoset oleilivat. Sen jälkeen istuttiin alas terassille kun ei enää ollut kuin vaivaiset 32 astetta lämmintä ja pilkkopimeää. otettiin yhdet viskit ja syötiin. Sitten hetki istuskeltiin ja rpasuttelin koiria joista tuli hyviä ystäviä kunnes painuin sänkyyn toistaakseni saman kaavan huomenna.

 

 

Tähän aikaan seurasimme myös koko ajan uutisia koska Texasin yli pyyhkäisi hurrikaani jonne myös moni Losin seudulta lähti pelastus operaatioon auttamaan. Anthonyn yksi ruoskavalmistajista oli kyseiseltä alueelta ja kun hän ei saanut kiinni tätä hän soitti pelastusoperaatioissa auttaneille ja tiedusteli oliko alue missä mies asui juuri kriisialuetta. vastaus oli myöntävä ja amrikassa aina autetaan toisia joten näin myös Anthony lähetti rahaa tälle ystävälleen tuon avustajamiehen kautta. Lopulta seuraavana päivän myös tuli tieto että he ovat kunnossa ja todenneet että nyt tuli muutto muualle koska tämä oli viides hurrikaani heidän asuin aikanaan ja enää eivät halua sitä kokea. Eikä ihme jos menettää lähes kaiken ja vesivahingot ovat valtavat niin kyllä sitä miettii haluaako asua sellaisille alueilla vaikka se kuinka kaunista seutua olisikin.

 

29.8 Perjantai

Päivät noudattivat aikalailla samaa kaavaa ja nyt aamuisin lähdin myös mukaan ruokkimaan hevosia ja siivoamaan areenaa.  Ennen harjoituksia Anthony teki yhden voice – over keikan josta en nyt ole aivan varma että tehtiinkö se puhelimitse vai internetin välityksellä mutta hän puhui hassuilla äänillä tekstiä josta en oikein tiedä vieläkään mihin se oli koska sitä ei paljastettu mutta veikkaan elokuvaa tai kuunnelmaa.

Jatkoimme harjoituksia kerraten eilistä ja jatkoimme siitä mihin jäimme. Kuumimpaan aikaan päivällä otimme aina hieman pidemmän tauon jolloin vain lepäsin hetken aikaa. Kuumus oli keholle todella outoa ja rankkaa. Pikkuhiljaa opin myös tekemään oikealla tekniikalla jotta käsi ei enää väsynyt niin paljoa harjoituksissa. Illemmalla pidimme taukoa ja Anthony sanoi että nyt opetellaan heittämään veitsiä.

Tomahawkeja eli heittokirveitä

Sellainen into kaikkeen hurjaan on mutta samalla valahdin kyllä veteläksi että kuinka onnistun oikein telomaan itseni tässä hommassa. Itsesuojeluvaistoni on nimittäin aika kova kaikesta huolimatta. Anthony selitti että idea tässä on sama kuin ruoskan käsittelyssä joten ei hätää. No Anthony näytti ja selitti oikean tekniikan kädestä pitäen tähänkin. Taisin muutaman veitsen saada pysymään niistä kymmenistä mitä yritin heittää. Idean sain mutta harjoitusta se vielä vaati. Sitten todettiin että ehkä veitset ei ole mun juttu vaan siirrytäänpä Tomahawkeihin eli pieniin heittokirveisiin.

Tämä sujui jo vähän paremmin ja oikeasti olen todella huono tähtäämään tai heittämään yhtään mitään puhumattakaan koppaamisesta. Anthony opetti minulle että on olemassa lajeja joissa voin oppia kaikki nämä kolme kunhan vain harjoittelen ahkerasti. Ruoskassakin moni ajattelee että vauhti on se avainsana mutta ei, mitä rauhallisemmin osaat tehdä sitä yllättävämpiä temppuja pystyt tekemään. SE millä opin ottamaan kopin tuolla tpaahtui niin että Anthony alkoi vain heittämään minulle lisää kirveitä ja pakkohan ne oli kiinni ottaa. Kummasti se vain alkoi sujua kun ei annettu vaihtoehtoja vaan sieltä se tuli ja jos et napannut kiinni kahvasti niin kyllä se olisi saattanut johonkin osua mutta näin minulle kerrottiin että Marykin oli opetellut ottamaan kopin. Naapuri tuli myös poikkeamaan tässä vaiheessa koska Anthonyn ja Maryn vieressä oli talo mutta näiden asukkaat asuivat nykyään muualla ja alhaalla oleva naapuri kävi huolehtimassa heidän kissastaan. Yhteisöllisyys ja auttaminen on ihan omaa luokkaansa tuolla mutta kyllähän sielläkin vastapainoksi osa asioista menee pieleen ja ihmiset eivät tule toimeen kaikkien kanssa mutta sellainen joka asiasta valittaminen ja elämän kurjuus puheet eivät kyllä kävele siinä määrin vastaan tuolla. Johtunee varmaan siitä että tuolla aurinkoa riittää vähän enemmän piristämässä vuoden ympäri.

 

Treenipäivän jälkeen lähdettiin kauppaan ostoksille ja hakemaan Anthonyn postilokerosta joka sijaitsi kaupungissa syystä että tuolla olleesta yhteisestä postilaatikosta saattoi kadota jotain joten kaikki yrityksen paperit tulivat näin ollen kaupunkiin lukolliseen laatikkoon.  Kaupassa oli hauska käydä koska päästiin vähän eri ympäristöön ja kun yritin ottaa jotain ylähyllyltä enkä yltänyt tällä ruhtinaallisella 163 cm varrellani niin sain hymyilevän kommentin että kuulehan shorty annas kun autan sua. Anthony oli kaikille ystävällinen ja kassaneitikin tokaisi että niin kyllähän minä sinut muistan kun mainitsi työskennelleensä televisiossa. Taisi tulla lippiksen tekstistä tai jostain puheeksi. En ihan pysynyt kartalla kun pakkasin ostoksia silloin jo siellä toisessa päässä neidin avuksi. Normaalistihan kassaneiti tekee tuolla kaiken. Enpä taas muistanut sitä ja olin hetken hämmentynyt kun kassaneiti kiitti minua ja vasta sitten raksutti että aivan tein hänen työnsä minkä teen Suomessa aina itse automaattisesti.

Illalla istuttiin jälleen terassilla jossa olisi ollut poreammekin mutta olin niin väsynyt että en jaksanut alkaa sinne kömpiä missään vaiheessa. Ymmärsin hyvin miksi he olivat 15 vuotta sitten muuttaneet tänne ja jättäneet Hollywoodissa elämisen. Ei sitä hektistä elämää ja juhlia jaksa loputtomiin. Täällä jos jossain oli rauhallista mutta jos naapuri piti alhaalla syntymäpäivä juhlat kuten tänä päivänä niin musiikki kuului kyllä todella selkeästi kun ei ollut puita blokkaamassa ääntä ja vuorien notkot tekivät kyllä hyvin kaiuttimen itsestään. Meksikolainen naapuri piti 40 -vuotis päiviään hyvällä menestyksellä ja mekin saatiin nauttia livemusiikista.

 

30.8

Shadow odotti aamuherkkuja aina sohvan selkänojalla!

Leijonia ja ostoksia

Aamu alkoi normaaliin tapaan eli aamulla kun herättiin koirat saivat aamuherkkunsa ja minulla oli jo muodostunut tapa mitata Rockyn ja Shadown nappulat.

Sitten tehtiin aamupalaa jonka jälkeen mentiin ruokkimaan hevoset ja lapioimaan lannat hiekka-areenalta jossa myös karsinat olivat. Hieman erilainen miljoo kuin meillä koska kelikin on ympäri vuoden huomattavasti lämpimämpi. Kuumilla keleillä hevosia ei treenattu ja sitten kun treenattiin niin hyvin aikasin tai myöhään illalla. Tosin jos yölläkin oli 30 astetta lämmintä niin eipä siellä kauhean viileää ollut. Toki nyt keli oli vuoden aikaan nähden harvinaisen lämmin. Kesäisin ylipäätään alue on todella altis maastopaloille ja niitä mekin seurattiin kuuman kelin vuoski televisiosta että siinä vuorten takana toisella puolella riehui yksi aika iso paloalue jonka alta evakoitiin myös taloista ihmisiä. Tuulen suunnan vaihtelut aiheuttivat tähän jännitystä koska et voinut tietää ikinä mihin suuntaan lieskat lähtevät. Missään vaiheessa palo ei ollut niin lähellä meitä vaikka lauantaina kun aloitettiin harjoitukset niin savupilvet näkyiväy kaukana hyvin selkeästi. Jossain vaiheessa puhelimen säätiedotus alkoi näyttää että ilma on savuinen ja kappas kun päivällä piti aloittaa toinen treenisessio tauon jälkeen niin kyllä savuiselta näytti koska tuuli oli puhaltanut savun suoraa talolle ja se pyyhkäisi tottakai talon läpi ja huomasi että sisälläkin haisi pitkään savulta. Osa vaatteista alkoi myös haista savulta.

Onneksi päivällä meidän piti lähteä ostamaan Anthonyn seuraavan viikon työ komennusta varten maaleja jotka hän voi ottaa mukaan kun lähtee opettamaan tomahawkiwn ja veitsien heittoa. Anthony teki koko ajan paljon töitä ja puhelin soi ja työtarjouksiin piti vasta jota hän pahoitteli välillä että jouduin odottamaan mutta koska minä olin koko ajan hollilla niin sanoin ettei minua haitta että pienet tauot aina välissä ovat hyvästä. Olisin halunnut harjoitella paljon myös itsenöisesti ja kokeilla erilaisia ruoskia enemmän mutta kuuma keli ja intensiivinen yksityisopetus veivät veronsa että kroppa ja aivot tarvitsivat myös lepoa. Viileämmässä kelissä olisi pysynyt vähän skarpimpana ja koska asiaa tuli paljon alkoi varsinkin perjantaina väsymys näkyä keskittymisessä. Aloin hermostua mielessäni itselleni kun ei millään meinannut luonnistua. Lauantaina onneksi Anthony sanoi että hän näyttää minulle vaikeita temppuja jotka ovat edistyneen tason juttuja että harva pääsee näihin mutta hän haluaa näyttää minulle ja saada sen tunteen mikä on oikea tapa jotta tiedän itse treenatessa mihin pyrkiä. Se olikin oikein hyvä juttu ja sainkin jopa vaikeita juttujakin onnistumaan. Anthony ei sinänsä saanut kokea omaa energistä puoltani ja sitä että selitän asioita paljon itse ohjatessani koska kun itse treenaan tosissani keskityn todella ja olen aivan hiljaa. Anthony oli opettaessa samanlainen kuin minä eli selitti paljon ja kertoi juurta jaksaen miten homma tehdään. Hän myös sanoi että huomasi minussa saman kuin itsessään että olen täydellisyyden tavoittelija omassa tekemisessäni enkä meinaa olla mihinkään tyytyväinen jos se on jo sinne päin mutta ei kuitenkaan ihan.

Lähdimme välillä hakemaan puukeikkoja tienvarsikauppiaalta joka taisi hänkin olla meksikolainen tai jostain muualta koska englantia hän puhui aika vähän. Matkalla ajoimme paikan ohitse missä oli häkkejä joissa kuulemma asusteli elokuvissa käytettäviä villieläimiä kuten leijonia jotka saattoi joskus nähdä makoilemassa koppien kattojen päällä. Nyt emme valitettavasti nähneet yhtäkään. Kotiin palasimme kolmen erilaisen puukiekon kera ja nehän piti tottakai illalla koeajoo koska puu oli tällä kertaa aika kovaa joten niihin piti tehdä paljon testiheittoja jotta pinta hajoaa ja siihen jää heitettävät esineet paremmin kiinni. Tänään mun heitot tomahawkeilla oli aivan surkea esitys enkä tainnut saada yhtäkään osumaan kunnolla mutta vedotaan pitkään päivään ja että ruoskilla meni jo aika hyvin!

Loppuillasta Anthony laittoi minut testaamaan erilaisia ruoskia mikä olisi minulle sopivin kahva ja paino. Lopulta löysin suosikkini jonka lunastin itselleni kotiin tuomisina reenejä varten. Pääsin myös testailemaan eri materiaaleja ja opettelin itse tekemään Anthonyn opissa Ruoskan loppuhäntiä jotka usein lähtivät irti ja katosivat mystisesti.

 

Hyvän päivän jälkeen vietin haikein mielin viimeistä iltaa ja pakkailin tavarat matkalaukkuihin.

 

1.9 Sunnuntai

Kohti Las Vegasia ja uutta seikkailua

Aamulla teimme pikaisesti kaikki aamutoimet ja vartin verran vielä reenailimme ja muistelimme jutut jonka jälkeen tavarat autoon ja kohti bussia ja lentokenttää. Haikein mielin sanoin heipa koirille joista oli tullut jo hyviä ystäviä minulle.  Nautin kovasti ja lupasin palata ensi vuonna oppiin ja moikkaamaan kaikkia. Tällä hetkellä Virginian host -vanhempani tekivät muuttoa viereiseen osavaltioon Arizonaan joten moni tuttu on nyt myös tällä puolella maata. On monta paikkaa missä vierailla ja keksiä uusia treenipaikkoja niiden läheltä.

Anthonylle ja Marylle hieman tuliaisia Suomesta

 

Rocky ottaa rennosti

 

Seuraavana olikin vuorossa lento Las Vegasiin ja ilmassa taidettiin olla joku 30 min ainakin se tuntui siltä useiden tuntien lentojen jälkeen ja kello kolme päivällä saavuin Vegasin kentälle. Luvatta pelikoneiden paikka jonka huomasi jo kentällä mutta itse en koskenut koko matkan aikana yhteenkään koska pelaaminen ei ole minun juttuni eikä siihen  olisi ollut kyllä varaakaan tällä reissulla. Kentällä oli määrä olla vastassa host -perhe johon olin ottanut yhteyttä IFYE – vaihto organisaation kautta. Mikään pakkohan heidän ei olisi ollut minua majoittaa muutamaksi päiväksi ennen Pole Expoa mutta IFYE – porukasta löytyy aina majapaikka kaikille. Roger on ollut IFYE vaihdossa nuorena miehenä 18 kuukautta Costa ricassa ja erittäin kiinnostunut eri kulttuureista sekä matkailusta kuten ifye:t yleensä. He olivat hänen vaimonsa Cherylin kanssa muuttaneet usein ja asuneet eri puolilla maata koska Roger oli työskennellyt pitkän uran hotelliketju Marriotissa ravintolapuolella. Kentällä ensimmäisenä törmäsin Cheryliin jolla oli sukunimi kyltti ja nähdessäni hänet tiesin heti että he ovat aivan ihania ihmisiä. Cheryl on vielä ensi kesään asti työssä kunnes jää eläkkeelle 65 -vuotiaana. Roger oli jo 70 -vuotias ja niin kultainen ja kohtelias mies että oikein mietin mikä onni oli saada tutustua heihin. Autolle mentäessä Roger toi toisen laukkuni ja nakkailin kaikki reippaasti autoon ja kyllä autot oli ihan toista luokkaa kun törmättiin siihen lexuksen maasturiin joka murahti käyntiin niin että oikein pelästyin. Ei tarvitse varmaan mainita että ajaisin itse tämän tyyppisillä autoilla jos Suomessa sellainen olisi mahdollista.

Ensimmäisenä kurvasimme ravintolaan syömään ja he tarjosivat minulle aterian. Tämän jälkeen lähdimme kohti heidän kotiaan. Siinä vaiheessa kun ajoimme siistille asutusalueelle lukituista porteista sisään tiesin että emme ole ihan halvimmalla asutusalueella. Talo oli alueen pienintä mallia kuulemma mutta silti se oli mielestäni iso ja sain oman huoneen jättimäisellä sängyllä ja kylpyhuoneella. Heillä oli myös kissa Oscar joka oli heidän lapsensa. Myöhemmin kuulin että he eivät koskaan olleet yrityksistä ja suurista toiveista huolimatta saaneet lapsia ja heidän adoptio aikeensa oli kariutunut lain hetkelliseen muutokseen jossa biologiselle äidille annettiin oikeus muuttaa mieltään adoption suhteen vuoden ajan lapsen sijoittamisen jälkeen. Se olisi ollut niin hirveää jos kiinnyt lapseen ja se otetaankin pois joten he olivat ymmärrettävin syin luopuneet tästä syystä kokonaan adoptiosta. Koko ensimmäisen illan juttelimme ja tutustuimme toisiimme. Kuulin myös että he olivat todella yllättyneitä kun organisaatiolta oli tullut sähköpostia koska he eivät ole olleet aktiivitoiminnassa mukana ja he olivat soittaneet Alanille joka on koko USA:n kattavan IFYE: rekisterin takana ja hän oli kertonut minun kyselleen viestillä onko Las Vegasissa ketään järjestöön kuuluvia. Roger oli heti innostunut vierailustani ja toivottanut minut tervetulleeksi. Tämän jälkeen vaihtelimme siis viestejä keskenämme koska en ollut missän virallisessä IFYE -vaihdossa vaan opintomatkallani.

Näin uusi seikkailuni alkoi joka jatkuu seuraavassa postauksessa. Sanonpa vain että kaikella on tarkoitus. Sain elämääni aivan ihania ihmisiä ja he saivat kaipaamansa tyttären mitä he eivät koskaan saaneet. Itse olisin halunnut ison suvun mutta sukumme on suhteellisen pieni joten on ihanaa tietää että minulla on nyt myös Las Vegasin koti ja vanhemmat omien ihanien vanhempieni lisäksi ja Virginian host – vanhempien lisäksi.

 

 

 

 

 

Kiitos kaikille opintomatkan tukijoille

Opintomatkaani tukivat monet eri tahot ja haluan kiittää jokaista joka on ollut tukemassa ja uskomassa tähän matkaan joka osoittautua erittäin loistavaksi matkaksi ja oikeaksi ratkaisuksi tehdä juuri nyt. Koska reissun päällä oli erittäin kiireinen aikataulu ja hankaluuksia saada kirjoitettua blogia teknisistä syistä niin postaukset julkaistaan nyt jälkikäteen seuraavan kahden viikon aikana tipoittain kuvien kera. 🙂  Ensi kuussa järjestetään tukijoiden reissu info iltamat ja paidat saapuvat myös silloin.

 

Kiitos matkani tukijat:

Kangasalan Matkailurengas Ry

Capesland Innovation Oy

Petri Niemenmaa

Mirja Huumonen

Anne Salo

Mervi Mäki

Mervin Lihashuoltamo

Hanna Mäenpää

Hanna Ylänen

Maija Aaltoila

Ilona Karlsson

The Pole Base – Nanna Halonen & oppilaat

Mobilian Autokylä

Votvas – Jukka Määttä

Sekä kaikki muut yksityiset tahot jotka eivät halunneet nimiä julkiseen listaan.

 

Kiitos Kulttuuriosuuskunta Terä ja Mika Eerola joka auttoi ja käytti paljon aikaa saadakseen kaikki kurssimaksuni perille ulkomaille.

Kiitokset omalle perheelle ja ystäville kaikkesta tuesta sekä käytännön asioiden hoitamisesta poissa ollessani kuten koirien ulkoilutus ja muut juoksevat asiat.

Sinille, Marille, Niinalle ja Johannalle siitä että studion toiminta ja tunnit pyöri mallikkaasti poissa ollessani.

 

 

 

Produktioita

Monesti on kyselty, mitä kaikkea olen tehnyt tanssin lisäksi ja olen aikanaan kunnostautunut enemmänkin näyttelemisen saralla. Olen näytellyt Suomen Teatteriopiston näytelmissä opiskeluaikana useampia rooleja teatterin lavalla.

Ella ja kaverit teatterissa, Rooli: Tuukka, Ohjaaja: Minna-Stiina Saaristo

19021355_433171663722615_1022589516_n 19021757_433171883722593_2088884879_n

Romeo ja Julia, Rooli: Benvolio, Ohjaaja: Antti Mikkola

19113087_433173667055748_316743422_n

Lokki, Rooli: Pjotr Nikolajevits Sorin, Ohjaaja: Jevgeni Haukka

19075321_433173590389089_1993808205_n

Elämäni miehenä!

19021901_433173267055788_1755683665_n 19075231_433172777055837_1002969441_n

 

Avustajana olen toiminut lukuisissa elokuvissa ja TV -sarjoissa. Olen ollut mm. replikoivana avustajana Uudessa päivässä vuonna 2013 ja sen jälkeen useita kertoja taustahahmona. Elokuvista mainittakoon Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri sekä Tie Pohjoiseen.

Mainoksissa olen myös esiintynyt paljon niin ettei minua ole edes tunnistettu. Viimeksi olen ollut Särkänniemen ja TAYS:in mainoksissa. Linkeistä pääset katsomaan kilipit.

TAYS – Vastasyntyneen äiti

Noutoparkki -mainos  – Railia autolla noutamaan tullut ystävä

 

Aavedatan jaksossa olen näytellyt siivoojaa ja sopivasti saanut videosta itselleni ensimmäiset 52 sekunttia.

Aavedata – Unohtumaton tutkimus Tampereen teatterissa

 

Valtavasti on ollut myös erilaisia tanssiproduktioita ja kilpailuja. Tässä alla pieni listaus mitä ansioluettelosta löytyy esiintymiskokemuksen kohdalta, johon ei ole merkitty läheskään kaikkia.

– Flamma tuliryhmän 15 -vuotis juhlashow 2017, tanssija, akrobaatti

– Suomen Talentti 2016, esikarsinnat Ruoskatanssi

– Rallimuseon avajaiset 6.6.2016, Race girls, tankotanssi & Rengas akrobatia esitykset. Kuvat Petra Kotro

13458785_10208474739759447_811848049636471261_o 13466270_10208474741759497_4993169128912733991_n 13521949_10208474741439489_4880444939600438909_n 13528678_10208474741159482_3143470526141698852_n

– Tankotanssi esiintymiset erilaisissa tapahtumissa Tankotanssija/Tuoliakrobaatti

10868170_10204392478465466_7174297478577671992_n 10868059_10204392467385189_1459047330338513470_n johannes2salakapakka-18-3-2017sincity2

Sin City

Sin City -Teemajuhla esitys

 

19021502_10211743290391170_1155288752_n

Tuoliakrobatia Machinegun

 

– Suomen Teatteriopiston jatkolinjan näytelmät 2014–2015 Näyttelijä opiskelija

lokki

– Suomen Teatteriopiston demot, 2013–2014 Monologi, tanssi, teatterimiekkailun demo

– Kadonneen joulupukin jäljillä TV- sarja 2014, Avustaja

– Finnpark, Noutoparkki- Kiire palaveriin mainos 2013, Railin ystävä

– Uusi päivä tv-sarja 2013, Replikoiva avustaja

408551_4689149020117_1164333425_n

– Flamman tuliteatteri -esitys Väinämöinen palaa 2011, Tankotanssija

flamma flammavaina

– 7th Heaven dance studion showryhmän Retro Cupcakesin esitykset ja keikat vuosina 2009–2012, Tankotanssija/lavasterakentaja/teemalliset esitykset

12537_1248322761258_2008344_n12537_1248983817784_5045187_npilkitretrocupcakes

– Parasta aikaa tv-sarja Tanssinopettaja tanssitunnilla

– Tie Pohjoiseen ja Herra Heinämäki ja Leijonan Tuuliviiri elokuvat Avustaja

herraheinamaki herrahei

– Tampereen Baletti opiston näytökset yms. 1993–2004, Tanssija

– Tapparan SM-liiga pelit, Cheerleading SM kisat Tapparan Cheerleader, joukkue ja muut esitykset 2002–2005 Lightnings. (nyk. Pyrintö)

– Hiphop House/ Salsa House 2005–2013 Näytökset/esitykset ja Street- SM-kisat 2007, 2008 ja 2009, Tanssija

– Esiintyvä tanssiryhmä Clan Reggaeton 2008–2010, Tanssija

17251_1277976157023_7409237_n 30507_1439320430529_82602_n30507_1439320270525_2157324_n

 

Hiusnäytökset SIM Finland & Glohair & Schwarzkoph

19047874_433172110389237_2134928394_n sim 26469_349288328928_3896310_n19046678_10211743321551949_773747035_n

Muut mallikeikat, kilpailut, tapahtumat ja promootio

250335_1939456639526_7495089_n 27940_1487197301153_2501996_n19073955_10211743317791855_1612360642_n19021515_10211743317671852_1026854537_n999393_10200928549029395_1301012167_n

Etelä -Pohjanmaan Opiston esitykset ja projektit

168949_1721328746465_4623471_n 199011_1579452855779_3217626_n176054_1762263089798_7895030_oetis219761_1935657104540_7956215_o218383_1902693120461_7765893_o

 

Whip cracking reeniä tulevan stunttikoiran kanssa voi käydä katsomassa Tästä

 

Yle Tampere Radiohaastattelu

Kangasalan Matkailurengas ry myönsi siis ilokseni matkalleni 1500 € apurahan. Oheisesta linkistä voitte käydä lukaisemassa Sydän -Hämeen Lehden jutun apurahojen saajista ja perusteet millä ne on kaikille meille myönnetty.

 

http://shl.fi/2017/05/23/matkailun-apurahoja-kolmelle-toimijalle/

 

Tämän apurahan myöntämisen johdosta myös Yle Tampere haastatteli Kangasalan kunnan elinkeinojohtaja Lasse Silvania ja minua.

Alapuolelta linkit, joista pääset kuuntelemaan osioni radiohaastattelusta. Tässä haastattelussa keskityimme tankotanssin ja matkailun yhdistämiseen. Yksi iso osa-alue matkallani on myös whip crackingin opiskelu Anthony De Longisin maatilalla. Anthony De Longins on näyttelijä, ohjaaja ja kouluttaja, ja hänen maatilallaan vieraillaan useista alan kouluistakin opiskelemassa elokuvissa ja teattereissa tarvittavien stunttien tekemistä erilaisilla aseilla. Maatila matkailua parhaimmillaan Hollywood tyyliin siis. Tästä voit käydä tutustumassa Anthonyyn! Mainittakoon, että viestin vaihdon perusteella Anthony ja hänen vaimonsa ovat erittäin mukavia ja lämpimästi ottamassa minut vastaan vieraakseen.

 

Yle Tampere haastattelu osa 1

Yle Tampere haastattelu osa 2

 

 

Reissun jälkeiseen aikaan on jo suunnitteilla muutamia projekteja Kangasalle, joissa tullaan hyödyntämään kertyneitä oppeja. Näitä paljastan ja availen teille enemmän sitten reissun jälkeen, kun suunnitelmat ovat muhineet entistä ehommiksi. Pole Expon järjestäjän ja tankotanssin taidemuodon opetuksen uran uurtajan Fawnia Mondeyn sanoja lainatakseni vapaalla suomennoksella ”Mitä hullummaksi maailman meno käy, sitä enemmän tarvitsemme tankotanssia!”

 

 

 

Hyvää koulujen loppua ja tulevaa kesää kaikille! Kyllä se kesä sieltä vielä tulee! 😉

-Piia-